Ne puhuvat, soivat ja ovat elossa. Jotkin niistä. Aika lyhyen oikean tekstipostauksenkin on joskus.
Teen levyä. Musiikki- ja puhekollaasia. Kolinaa, kohinaa ja pauketta. Sointia, harmoniaa ja kauneutta. Hulluutta.
Musikaalisesti toivon polveilevaa ja terävää lopputulosta. Jotkin melodiat laskeutuvat korkeuksista korviin, toiset kasvavat maasta tueksi nuokkuvalle päällesi. Sanoitukset ovat mitä ovat. Pyrin kuvaamaan aidosti ja juuri sopivalla korniudella sekä noloista, huvittavista että koskettavista elämänaloista. Melankoliset kappaleet reunustavat mielipuolisia perseilyläikkiä.
Näin minä sen näkisin.
Griegiä on tullut kuunneltua. Se on surullista mutta lohdullista musiikkia. Mikä muu on surullista ja lohdullista?
Katsotaan huhtikuussa mitä levystä tuli.
