tiistai 27. joulukuuta 2016

Kyllä on uusi ei

Pääni on hajalla
en saa tunneista selvää
olen kaikkialla
suren kaareutuvaa selkää

kun kyyristyn pöydän ääreen
kirjoitan sanani
pelkään että alan pitämään sinusta liikaa

Pääni on hajalla
en saa tunteistani selvää
olet kaikkialla
olisitpa täälläkin

kun uskon pääni ääneen
kuuntelen sen puhetta
pelkään että minä rakastuisin liikaa

kun sanon sen sanan ääneen
kuuntelen sen sointia
pelkään että alan pitämään siitä liikaa

istuit jo vierelläni
hiljaa kuin minäkin
meillä oli alibi
mutta pysyit hiljaa kuin minäkin

jos ikinä kysyt minulta
vastaus on ei
vastaan ei koska kyllä olisi
vahvempi kielto

kun katson sinun ääntäsi
huomaan sen painon
se painaa juuri oikeasta kohdasta

se painaa syvään ja kovaa
se painaa liian kovaa

Mamihlapinatapai

Mamihlapinatapai


värisokea vihreelle
vihassani näen vain punaista
ja vaikka järki sanoo toista
Tahdon toista tahdon erilaista elämää

riskit nollaan pääni sijaan
makuupaikan sijaan tiptop
kuntoon ennen kuin
mä laskeudun

putoan

/ kylmä totuus hyytää
suuni
kylmät huulet eivät puhutuksi saa
kylmät huulet joita moni himoaa /

kätken tunteeni selän taa
toivon ettei kukaan nää
Mä pelkään et sä säryt mun lähellä, kun katson sinun nenää

kun sä katsot olen aina
vastustajan puolella
en halua sua lähelleni jos vaikka paljastun


/ kylmä totuus hyytää
suuni
kylmät huulet eivät puhutuksi saa
kylmät huulet joita moni himoaa /

olet minun
olet minun ollut
Jo jonkin aikaa

olen sinut taistelutta voittanut
ja saanut sinut tuntemaan

olet käsissäni vahaa
olet herkkää kangasta

olet hajoavaa jäätä
jolle en voi astua

koska pelkään hukuttavani
Sut kylmään veteeni

/ kylmä totuus hyytää
suuni
kylmät huulet eivät puhutuksi saa
kylmät huulet joita moni himoaa /

En tiennyt, susta mitään
Ennen kuin oli myöhäistä
En uskonut et mitenkään
Vois kukaan minusta pitää

Olen uusi, olen hereillä
Tahdon sinulle vain kaikkea parasta
Olen uusi, olen uusi.



Äänivalli

Olen piilossa äänivallin takana

olen pieni
olen hiljaa
ja kuuntelen

kuuntelen sinua, tai en
sua ajattelen

mutta olen piilossa äänivallin takana

et näe mua
et tarvitse mua
mihinkään

ja suoraan lävitsesi nään
tiedän mitä tahdot
päätän mitä minusta kuulet

sillä et ole piilossa äänivallin takana

toivon että jokin päivä näette muurini
sen ruman että kauniin maalatun pinnan

Niinhän ne sanoo

ja niin vain kävi
että elämä näytti
maailman toisella puolen aitaa

vaikka näin sen läpi
silti se täytti
minun pääni valoilla

jatkuvassa risteyksessä
valo toisensa perään
minä hiessä aamuyöstä herään

sua ajattelen,
sinut taas valitsen

valinnan vapaus saa
pääni sekaisin
surullinen tapaus
joka vie mut ahdinkoon

valinnan vapaus saa
pääni sekaisin
surullinen tapaus
minä syyn jatkaa tekaisin

ja niin vain kävi
minä sen toisen maan
mysteeriin kietouduin

tosiaan
minä siihen
maisemaan ihastuin

jatkuvassa risteyksessä
valo toisensa perään
minä hiessä aamuyöstä herään

sua ajattelen,
toisen taas valitsen

valinnan vapaus saa
pääni sekaisin
surullinen tapaus
joka joulukalenterin luukusta paljastuu

valinnan vapaus saa
pääni sekaisin
surullinen tapaus
minä syyn jatkaa tekaisin

vaikka kaukana, kaukana varmuudesta sä oot
silti uskoa tahdon ja uskon et sä läsnä oot
jos hyppään
kyydistä

en ehkä saa sua koskaan
menetin mä elämäni suurimman kaipuun kohti jotain tuntematonta
tummaa tyyntä ja kaunista

Paha sade

keräännymme sisään suojaan sateelta
meille kerrottiin mitä tulee vastaan ja miten vastata

"nyt te olette valmiita maailmaan", ne sanoi
Nyt te olette hyviä, lopettaakaa vastausten etsiminen

mutta en usko että kukaan meistä tietää miten olla oikeessa

en usko pahan olleen sateessa

mitä kastuminen haittaa
mitä luulet?
hetken epämukavuus ja hiukset mustaan taittaa

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sateessa tanssimista

minä haluan
näyttää teille
miten tanssitaan sateessa

näin minä näytän teille miten tanssitaan

maailma pyörii
usein mun yli
ja jos kaadun, se vain jatkaa ympäri

ei odota
pieniä miehii
ei kuule jos jostain ylhäältä käsketään

kaiken maailman tekosyyt
joita mulla oli
heitän tuohon suureen lätäkköön

niiden päälle charleston ilman taitoa
ne katoaa ja jo
toivon et ne palais takaisin

jos ja kun mä meen enkä palaa takaisin
toivoisin et syksyn sateet sataisi

ystävätkin hautani päältä tanssisivat jenkkaa enkä usko sitä heidän tietävän



Otetaan väreistä selvää

Aika kirjoittaa tekstiä tajunnanvirrasta. Ottaa väreistä selvää.

Kirjoitin lauluun miten valo, on se joka antaa kaikelle värin mutta näyttää silti kaiken väärin. Alunperin siksi koska värin ja väärin näyttävät hyvältä yhdessä paperilla. Mietin itselleni ominaisesti sitä vasta jälkeenpäin. En tiedä miten kaiken pitäisi olla, mutta ei ainakaan näin.

Jonain aamuna herään kun kaikki näyttää kauniilta. Perkeleen valo... kusettaa meitä. Emme koskaan näe asioita niin kuin ne ovat. Ne ovat aina valossa. Lämmin, kylmä; kirkas, himmeä. Pimeässä ne asiat ovat olemassa vain kosketuksessa. Mistä minä tiedän millaisia ne oikeasti ovat.

Melankolia valtaa taas mielen. Nautin melankoliasta. Kaipuu menneeseen ja pitkät katseet syksyiseen horisonttiin ovat jotain mistä suomalainen sielu osaa nauttia. En pidä siitä uudesta ajatusmaailmasta jossa katseet luodaan kehitykseen. Se tekee surulliseksi. Olen yhteiskunnan jarru.

Oletko ikinä unohtanut että kaadoit teetä kuppiin ja se on kylmennyt pöydällä? Minä olen jo alkanut pitämään kylmästä teestä.

On helppoa myöhästyä jostain kun fokus on puoleksi otelaudassa ja puoleksi siinä minkälaisen veistoksen sillä haluaa ilmaan luoda.

Lainaan Zappalta termiä "air sculpture" jota hän käytti luonnehtiessaan musiikkia ja erityisesti kitarasooloja. En ole mikään virtuoosi mutta osaan hahmotella jo kuvien varjot haluamaani muotoon.

Siihen uppoaa ja on suuri harmi kun veistos on valmis.

Suu täynnä sammakoita on vaikea estää niitä välillä hyppimästä ihmisten naamalle. Lähinnä niiden joista pidän, jostain kumman syystä. Olen oppinut että on parempi vain olla hiljaa, sillä kun innostun liikaa muiden kiinnostus lopahtaa heti. Lamauttavaa.

Puhun harvoin mutta kun puhun se ei ole mitään small talkia. Case in point tämä teksti. Twitterissä julkaisisin aatteeni ja lisäisin perään #deep.

En ole hyvää seuraa juhlissa.

Miten ihmiset ovat niin mukavia. Minäkin yritän olla mukava ja ottaa toiset huomioon. Muserrun jos en onnistu siinä. Turhan usein siis. Tajuan mahdollisuuteni vasta jälkeenpäin. Enkä todellakaan lähetä mitään sydämellistä vibaa ympärilleni vaikka haluaisin niin itsestäni ajatella. Kateellisuus unelmieni minää kohtaan on toivottavasti tie kehitykseen.

Täällä minä taas jupisen itsestäni. Olen huonoin tyyppi kenet tunnen. En minä ainakaan haluaisi itseäni kuunnella. Teistä muista olisi mukava kuulla...

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Untako vain?

Tässä kaupunginosassa
valo on paljon kauniimpi
maalattu betoni hohtaa,
urbaania romantiikkaa

Viileä raikkaan makuinen tuuli
lämmin takki kertoo syksyn saapuneen
kätesi mun kädelläni
olet lähelläni

Huulet kohtaa
poski vasten otsaa
kuulen hengität jo raskaammin

Sua kohtaan
uskonut en koskaan
tuntevani tätä hetkeä kauniimmin

Taakse jää jo tehtaat
kävelemme pitkin junanraiteita
hiljaa että kuulemme jos juna...
ei kuhan sanatta toivoimme

Tekoturkiskauluksessasi
oot tän illan kuningatar
minä sinun palvelijasi
minä teen nyt vuokses mitä vaan

Huulet kohtaa
poski vasten otsaa
kuulen, hengität jo raskaammin

Sua kohtaan
uskonut en koskaan
tuntevani tätä hetkeä kauniimmin

Emme nuku yömme vietämme
raiteilla etelään, tuskin tänne jään

Aamulla kun palaan olet poissa en sua saanut tänä yönäkään, jäämään

Tärkeintä matka eikä määränpää
tulen kyllä pärjäämään

Vaikka totta et ole
aion saada sinut luokseni jäämään

sunnuntai 28. elokuuta 2016

No caps #2

Throwback 2015

my friends
are the ones who don't care
and the ones who don't mind
and the ones who can keep me entertained for some time
they can make me smile
but i'm still on my isle

sometimes
i get close to their shore
i get close and I'm sure
i get something a bit more romantic it just makes my heart fly away
and leave me cold in the wind
every
once in a while, to make me feel alive
sometimes, i catch the first plane out
just to make it there
before they know where look for me, this time

once in a while, i fabricate a lie
and tell my self that i am just fine
and you're the best i can find
and you're the best i can find

my mind
i make it all up
till I cry 'cause
even I won't believe
all the things that I say
it all ends with me beating you down
still cant lose this frown

It is grown on me
the time it never changes
it's the same 12 hours going over and over and forever more
it just blows my mind
that you can't see what i see

No caps #1

sit right down
hear the dry sound of shoes shuffle down through the hall and then tune down
there's just something
in the way that they walk outside from the dark that just makes me want to laugh
that's the way
everyone acts
when they find their way
thats the way
they fucking go
kick the bucket
protest to the stablemaster that you won't work here anymore
the gay parade
passed you by with flying colors, their flags in the rain
thats the way
people act
when they find their way
thats the thing
y'know?

torstai 11. elokuuta 2016

Ennen kun kysytte, en siivonnut.

kuulkaa kaappi sinun
pitäisi pitää sinun suusi
jo supussa

en halua kuulla

paskaa suollat ja se
valuu mun matolle ja tukkii mun
verisuonet,

ja mun huoneen

nurkista vetää sisään
kuumaa ilmaa ja vain naiseni
siitä nauttii

// ja sen ilon suon
sillä en jaksa
ei lamauttajaa lamauta

yritys, ajatus
uhkaus joka kiihottaa
mutta hajoaa//

kuulkaa lattia sä
olet sokkeloinen ja syvä
mitäs vedät? - mä vedän sienii

ne kysyy kun kerron miksen
nurkkia siivoa ne kysyy miten kestän siivoa - kyl mä kestän

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Nuku pois hyvä darra

Toivoisin voivani nukkua pois
vain herätäkseni uudelleen vasta puoli kaksi

Kaikkea on mahdollista tehdä
mutta mihinkään en kykene, paitsi

Turha istuminen, pohtiminen, mutina
ja luulosairaan oireet luen yhä uudestaan

En ole
Jos olen, niin kuolen
Jos kuolen, olen muiden tasolla

En usko olevani muita parempi
silti olen väärinymmärretty

Osin oma syyni
olenhan usein turvautunut itseironiaan

Ystävä sanoi että
sähän pidät kun sun mielipiteitä pilkataan

En pidä, mutta olet yhä ystäväni

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kuusi

1.
Turha mielipide
pidä se
pidä mielesi
Parempi se kuin toisen mieli
älä kerro omaasi toisille
kuusiaitani
pidän sen
koska se pitää
napurini, pälvikaljun loitolla
toimeentulotukeni ei tue
toimeentuloa toisten kanssa
Ainoa mihin oon tullut on mun isäni
ja lavuaari
jos joskus tarvitset kontaktia tule minulta kysymään siitä
Joku täällä levittää tautejaan
Kuka kukasta kukkaan kakkii?
2.
Mikä hyöty on rakkaudesta
jos sitä ei voi hyväksi käyttää
saa rakastaa ja ihastua
mutta tyhmältä se näyttää
kun ei saa aikaan mitään
ja se liitto hajoaa
Ei lapsia, ei koiraa
tyhjään arkeen vajoaa
kuinka moni meistä viettää
elämänsä yhden kanssa?
ei kukaan itse täytyy
löytää valonkantajansa
oletko jo taivaassa vai
vielä jalat maassa
kun rakkauslaulut kertoo
elämästä taikamaassa
Vedän sienii!
Vedän sienii!
Mun todellisuus kääntyy
vielä kahdesti mun päässä
en tiedä miten olla
jäädyn säässä kuin säässä
poistomyyntitavaroista
sisustuksen kasaan
ja mikroruoan lasken pahvilaatikoiden varaan
3.
Kiitos kaikesta, mutta minun on mentävä
minä tahtoisin pois
Tahdon pyytää anteeksi, niin kauniisti kun voin
Mutten osaa, puhua, tunteilla
Miten lauluissa se näyttää musta-valkoiselta?
Voisitko sen viivan veteen piirtää
Kun myrsky pyyhkii peilin en enää sua nää
Jään yksin, minun kanssani
jään yksin minun kanssani
jään yksin sinun kanssasi
niin jään
En sinun tahdo olevan yksin, mäkin pelkään menettää
en tahdo että peili kääntää valos takaisin
Kun kävelit, sä täytit kerrostalohuoneiston
kun kävelit, ja sään näytit
minä olin huoleton
Nyt ulkona sataa, on kiiltävä maa
Jään yksin minun kanssani
Näen penkillä puun suojassa oman
varjoni
Jään yksin sinun kanssasi
4.
Katson sinun kuviis
katson niin tarkkaan että muistan missä
luomet muodostavat otavan sun kainaloosi
olet täydellinen länsimainen nainen
turtuneet ja turhat ovat plastisesti
korostetut luonteenpiirteesi
Olet joogan ammattilainen
Ammattisi on unelma-nainen
Työtäs et voi lopettaa
Ei susta enää tule kirjailijaa
Ei sua kukaan saa mutta silti sinut kaikki haluaa
Asut nebraskassa jossain talossa jossa lasiseinät tahriintuvat öljyyn joka tiistaisin, luulisin
Naapurit on avuliaita, kavereitas tuskin haittaa että palovaroitin, suoraa soittaa palomiehet paikalle
Kiiltävä ihosi karvas säännöllisesti saksittu
Ja erään arvostetun lehden skuupeissa oot jo vanha tuttu
Näytät kaiken muttet kerro mitään
5.
niin paljon turhaa saa, pois suodattaa, hälystä maan
sisäilmapiiri ongelma, homeinen tiedon pyhättö puretaan
kadotaan
mies maan päältä
elämme kaatopaikan takana, tuoksy ei meille yllä
siitä mihin niin pian tottuu, tulee pian hajuton ja mauton asia
jos kuunnellaan
voi kuulla kaiken
ja vaikka se on tiellä
se ei haittaa
esteet on raivattava
tyhjyys on esteettisesti kaunista
6.
Aamupäivän meno-paluu pohjoisesta pois
sitä katsoo vain jos vois sen ymmärtää
Muutamat on saapuneet ei tulleet jäädäkseen
Tulin ilmaisseeksi ilmaiseksi kyytiin pääsette
Lännessä kontrastina mustat pilvet on
pilvien hopeareunus punahohtoinen
Aurinko laskee vain vaaran taa
ja autossa vaara menee ohi
ja odotan seuraavaa
Matka taittuu horisonttiin, perspektiiviin
luo
tunnen surrealismin putken, pullon päähän taas mut tuo
Ajatukset keskiviivan oikealla puolella
huolella on vieras pesinyt olkkariin
Ajan läpi kotipihan ruohikon
vieraat yhä täällä, käynyt mahdoton
sisko minua varten kukkia kerää
kimpussa minun on koiruohoa ja unikko




keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Onko meitä monta?

Katsos kun olen pohtinut
suorastaan vellonut päässäni
mistä tietää minkään olevan totta kun sitä aina luottaa enemmän muihin kuin itseensä

onko itsenäisyys tie valaistukseen
onko mahdollista nähdä itsensä muuten kuin toisten kautta? kumpi on oikein?

entä jos vain minä olen olemassa?

liian syvälle, liian tarkkaan
pitää tietää oikea syvyys
ilman muiden mieliä
pitää saavuttaa pysyvyys

normit vain kaukaisia heijastuksia
niin me kaikki niitä peilaamme
entä jos kaiken valon söisi
tulisiko oikeasti näkyviin

vai katoaisko olemattomaksi
mustaksi möykyksi, hylkiöksi

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Jostain on alettava

Kiire aina eteenpäin,
Ei juuri minnekään
Pienen vihjeen näin
Kuihdun jos tähän jään
Käteni sidottuna
En ilman yllä avaimeen
Yritän huutaa, puhua,
mutta taas jään satimeen
Minua ei uskota, muut eivät näe
mitä minä näen?
Merkitykset ovat selvät
Merkitykset vain minulle
Sokeudun toisten sokeudesta
Muut eivät näe silmilläni
enkä minä muiden
Jään yksin
Palo sisälläin
Puran lämpöni herkästi syttyvään
melkein toivon, syttykää
Kun kostea syttyy, palaa se savuten ja pitkään
Kytee ja jättää jälkeensä vain tuhkaa, ei hyödyksi sekään
Toivon vain että tuli leviää, ja löydän kuivaa maata,
Voin kaskeksi sen polttaa, ja rauhassa käydä maaten
ja keväällä uutta ehompana palaa, kasvu ja elo luontoon.
Kun jotain aina etsii, ei sitä aina tiedä löytäneensä
En tiedä onko etsimäni totta, mutta tiedän matkan olevan sen päätä tärkeämpi

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Alkuja ja loppuja

Kevään tulva koskee muitakin kuin jokia.
Kevään se jokin tulvii yli äyräittensä vapun tienoilla
Joku odottaa, kun toinen on jo perillä.
Kaikki ovat silti tavalla tai toisella innoissaan.
Uusia lupauksia tehdään eikä kevyt kevätilma tukahduta kenenkään toiveita.
Vesilinnut pärskivät, ihmisten tavoin, autuaan tietämättöminä kesänjälkeisestä sorsastuskaudesta. Kevät on myös flunssan aikaa.
Minäkin olen innoissani. En missään tapauksessa ulospäin. Haluan tehdä kaikkea mitä minulle tarjoutuu, ja turhaudun koska fyysinen olemukseni kykenee siihen vain iltaisissa kuvitelmissani.
Tutkisin historiaa. Ei minusta kyllä ikinä historian tutkijaa tule, joten keskityn vain musiikkiin. Ei musiikillakaan elantoa kovin helposti saa mutta olen valmis ottamaan sen riskin.
Sen ja kirjoittamisen lisäksi voin kuvitella tekeväni vain liukuhihnatötä. Jääpähän aikaa ajatuksille. Se on tylsyyttä josta voin nauttia.
Olenkohan huono ihminen. En juuri ikinä sano mitään merkityksellistä. En edes sano mitä ajattelen.
Olen kuin kaksi eri henkilöä. Toinen heistä on harvalle tuttu ja useimmille etäinen, ja toista ei tunne edes ensimäinen.
Selittämättömiä ajatuksia ja tunteita. Ajatuksiani ei voi pukea sanoiksi sen enempää kuin monimutkaisia tunteitakaan.
Tarkoitan siis oikeasti pukea sanoiksi. On kuin yrittäisi maalata musiikkia, jolloin kaikki vain valitsisivat lempivärinsä eikä yksikään kuvaus juuri pätisi toisille ihmisille.
Ei kai minussa ole mitään järkeä. Olen kerran puhunut totta asioista. Unissani.