In the parking lot of Ralph's

I wanna throatfuck Joni Mitchell 'cause I bet she's got beatiful vocal cords.

Its not true its bullshit i did not hit her i did noot

On laulu ilon sekä surun
Sinut pettänyt mä oon
Sinut kultani mun murun
Sorrun maanis-depressioon

Kun en ajattele sua
olen innoissani muusta
Kun et ole lähelläni
Kiljahduksen päästän suusta

Ihastusta vai apatiaa?
Ei multa just nyt muuta saa

Kun mun rakkauteni roihuaa
Se muuttuu tuhkaksi
Odotan että se palaa
Alkaa kohta vaihe kaksi

Ja kun typerillä valinnoilla
Suljen pari ovea
Tunnen kateutta niihin joilla
Ei tullut vastaan rakkautta (lovea?)

Ihastusta vai apatiaa?
Ei multa just nyt muuta saa

/Olen rakastunut toiseen,
Uskonut en pystyväni hairahdukseen moiseen
Oon rakastunut toiseen/

Hrr

Join pakan kaljaa
Ei vielä mitään
Join toisen
Tuntuu vielä vähemmän
Ja yöllä kun olin jo varpaista tunnoton
Ei mitään sun talon kohdalla
Taksikuski kysyi selviänkö ovelle
"Toki toki"
Haamutalokin on sua jännempi kun se on joskus hiljaa
Näin sanoin, kun kylvin ojaan viskikaljaa

Olin tuntevinani poltetta mutta se olikin vain paskaa
Lidlistä halpaa pizzaa; tuottaa kaikkein tulisinta paskaa

Ei meikäl paljoo kiinnosta sulle puhelimee vastaa
Ja siitäkin saan vaan päälleni yhä lisää paskaa

/Et sä kyllästytä mua beibi
Sä tapat mut hitaasti sisältäin/
Ja mun nurinasta voit sanoo
Et kuulostan vain isältäin

Kun poltan röökii se saa pahoja katseita
Kun mä poltan roskaa se on rikos

Ei kun lisää halpaa olutta tuutista alas
Kun mä sanon sulle suoraan sä itket niinku valas

Kohta portaat alas valas laputtaa
Kerrostalossa riitely ei kyllä pysy salassa

Kun me kuollaan

1.

Kun tulevaisuuden toivot
Lähtevät uusiin ja omiin sotiin
Ja kun tabloideissa kirjoiteltiin
Kaikki palaa loukkaantuneina kotiin

Toisten puolesta salsan ja värin
Tiukka nilkutus edistää uraa
Se päivä kun me kuollaan
Se on se päivä, kun kaikki meistä nauraa

2.

Kun menneen ajan tähti kuoli
Vielä sitä juhlitaan
Ei maistu meille tulevan huoli
Takas metsään kaivataan

Kun joku meistä keksi tulen
Ja kävi tulella tulta vastaan
Se päivä kun järjestys palaa
Se on se päivä, kun kaikki meistä nauraa

3.

Luther naulasi kirkon oveen
Toiset sisustustaulun
Kun nähdään liian kauas pois
Se vie lähelle näkemisen halun

Ihmiskunnan pimeä aika
Ja sähkönsininen valo
Kun valkoiseksi kadut muuttuu
Se on se päivä, kun kaikki meistä nauraa

4.

Mies, aina kotonaan istuu
Kääntää paperirullaan tuoreen sivun
Ja kun viimeinen kokous on pidetty
Luona koneen ja punaisen vivun

Hän lopultakin hymyilee
Ja peiliin hetken katsahtaa
Se päivä, kun me kuollaan
Se on se päivä kun kaikki meistä nauraa

Ei se itsestään huolehdi.

Tunkkaiset tuulet kirvoittavat kyyneleet silmistäsi
Kun avaat huoneesi oven ulos
Polttaen sisälläsi, toinen aamukahvi, ulkomaailma närästää

Himoat toimintaan
Jäät vielä istumaan kun muut ovat jo tunteja sitten lähteneet
Kaikki se syväopittu tieto ei auta kun pitäisi vaihtaa ilmansuodatin

"Tiedetään, tiedetään. Tiedän, tiedän."

Suuren maailman tuulet hiuksissaan Helsingissä.
Luomisen tuskaa Tampereella. Lähikaupasta on Saludo loppu keskiviikkoisin. Tupakka on hyvä vihannes nälkäiselle.

Kirjoista ja kappaleista. Kapeat näkymät omakotitalon ikkunoista.
Moderniksi Hanoiksi jo menneestä Wigwamista.

Kun Usko meni työhön:
Meni pohja paremmalta tulevaisuudelta, kun se jäi roikkumaan tehtyjen sijaan tarjottujen mahdollisuuksien varaan.

Tee itses. Älä odota, et muut tekis itsestään sulle tyylin ja polun.

Jos Keskusta päätetään lanata, syntyy se uudelleen jonnekin muualle. Ihmiset menevät tärkeiden havaittujen asioiden perässä uuteen suuntaan sen sijaan, että menisivät vanhaan suuntaan tärkeiksi koettujen asioiden takia.

Yksi henkilö taltuttaa nälkänsä tupakalla, toinen rahalla, viisas ruoalla ja neljäs polttaa röökin, rahaa ja pizzan etsiessään onnea uusista keittiökaapeista.

Tää maailma ei itsestään huolehdi

Kenestäkään.

ReadMe.txt

Koulupihan ihmisjoukko
On muuttunut, jakautunut ihmissoluihin
Yksilöitä yksilöiden vieressä
Saavat kerroksen maalia lanattuihin sieluihinsa toisten seurassa

Ennen niin tilavassa talossa on nykyään vain paljon tilaa
Joidenkin hmisten herkkä nahka on ohut kuin silkkipaperi eikä suojaa miltään tärkeältä ainakaan
Ideat leviävät ihmiskunnan näkkärille helposti, joskus murentaen niille asetetun pohjan
Suvaitsemattomuuden suunnaton arkku ei mahdu samaan huoneeseen meidän kanssamme vaikka tulee samasta ylemmyyden tunteen tavoittelun kaivosta kuin sen kukistajakin.

She wont exist

Söpö lyhyt kampaus tekee susta kiehtovan
Outoon valoon näen sen nenänpäästä varpaisiin sut kietovan

Sul on muodot siron kuumat
Itsevarmuutes on sopivasti minun nauruhermoo kutittavaa

// Kun sä katsot minuun päin mä katson tiukkaan sinne päin, minne jäin
En haluu paljastua sulle

Ei oo välii muiden huomiolla sillä sinut saan, nähdä taas
On hetken aikaa kaikki kohdallaan //

Joskus illalla kun katulampun alla silmäs herää kuin et ennen ollut ledii huomannut

Odotan vain sitä hetkeä milloin sinun katsees kirkastuu minun silmieni kodalla

// Kun sä katsot minuun päin mä katson tiukkaan sinne päin, minne jäin
En haluu paljastua sulle

Ei oo välii muiden huomiolla sillä sinut saan, nähdä taas
On hetken aikaa kaikki kohdallaan //

Maan sydän

Ollaan kavereita mutten osaa puhuu sulle niinkuin muille
Vaikka tiedän mistä jutella ja mistä pidät
En saa toden sanaa suustani

Molemmilla meistä rakkauden suukapulat suussa
Samassa tilanteessa, kuin kaksi seksiorjaa
Joku muu meidän sanattoman sadon korjaa

Olet kauniimpi kuin uskot, minäkin
Minä tiedän että tiedät, sinäkin
Ei ehkä koskaan kohtalon korttikäsi meitä yhteen saata
Samaa maata mutta liian huonossa seurassa ei voittoa taata

Näin eilen unta siitä miten maailma mullistuu
Pian uppoavan laivan kokka ylös taivaaseen kallistuu
Ja sielunruokakaupan kilohinnat kallistuu vaan jään sun varaan, sulle ikuisesti velkaa
Sielus köyhä mutta lämmin

Tiennyt olen kauan
Mutten sisäistänyt koskaan
Lähtöä ja tulta sammuvaa

Lie nyt liekki sammunut
Ja hormi kylmä
Ja taas syysaamu saa

Savu
Lehdet kellastuvat
Vesi
Harmaa peilikuva
Kivi
Kylmä turvallinen
Maan sydän

Harmaa vesi

On pimeää
Viimehetket syksyn

Hiljaisuudessa
Uskallat olla kanssani yksin

Kaukana
Valo muuttuu hiljan
Ja lakastuneen
Näen kesän viljan

Sydämeni
Missä monet pettyvät
Siellä kukoistat, sinne jäät

Sinnikkäästi katson lampun läpi seinään
Uskon, kohta jotain nään

Silmät siniharmaat,
kauniit ja sinun omat

Silmät syvät
Silmät hyvät

Veden pinta hehkuu harmaan tummana
Kun tulet luokseni sinun syvyyksistäs
Syleilyyni kylmään viimaan

Kaikki oli turhaa, vuodet meni vaan
Mikä sai mut jatkamaan, sai mut uskomaan
Silmäs unta oli vaan

Sateeseen

Meillä on maailma, kivun maailma.

Kauniita tekoja ja vain kuuluisuuden takia

Menettäkäämme toivomme syksyn tullessa, sateeseen.

tyylii monta vuotta sitten

Ikkunasta illan valo kultasi
liekkimeren kalpealle ihollesi
sinun jo nukkuessasi

Silitin, luonnonruskeita hiuksiasi
kuin aallot laskivat ne rantaan hartioillesi
laskin kuinka monta laski ohitsesi

Me vain täällä kulumme, ei aika
aika varma kulustamme olen
muistot ovat aina ei ne mennyttä siis oo
ja sinun vierelläsi, niissä elän uudelleen

Muistatko ensimmäisen eväsretkesi
lähdit lähimmäiseen puistikkoon
kerroit minulle sen vähän kännissä

Minä taas sain jo polkupyörän
kun sinä nousit pystyyn seisomaan
kuvat molemmista ovat yhä tallella

Me vain täällä kulumme, ei aika
aika varma kulustamme olen
muistot ovat aina ei ne mennyttä siis oo
ja sinun vierelläsi, niissä elän uudelleen

Hmmm

Kevätillan kajo tuoksuu puhtaalta
Tunsin samoin myös vuosi sitten

Nyt olen taas päästä saastunut
Olisin liekeissä jos en olisi jo poltettu

Tahrat aivoissani eivät lähde alkoholilla
Huoleni tulevasta pahenee

Tunne vatsastani ylös sydämeeni etenee
Närästys ei tunnu tältä

Sydämestäni se syöksyy kohti aivoja ja etsin silmilläni lähteviä laivoja

Tuntematon määränpää kiihottaa ja lamauttaa
on tuska kuin sähköshokki lantioon

Hmm

Olitko se sinä
Kun sen kehun piilotit
Olitko se sä
Joka minut mukaan otit

Hauskoihin leikkeihin,
Jutustelemaan
Kuvittelen kaiken päällä maan

Olinko se minä
Josta puhuit niin hyvin
Olinko se minä
Keneen yhteytes on syvin

Olinko se minä
Jota säkin rakastat
Vai olinko se vain minä? :(

/Ja vaikka kuinka se sois
Se kaunis laulu
En mä sitä uskoo vois
Se on kuin vanhan kuvan päälle tehty taulu
Se esittää vain itseään
Enkä tahdo katsoo sitäkään/

Oliko se siinä
Mä pääsin sulta karkuun
Se taisi olla siinä
Tahdon nukahtaa arkkuun

Minulla on tuo
Ja sinulle tämä
Mikä mul' on enää hätänä

/Ja vaikka kuinka se sois
Se kaunis laulu
En mä sitä uskoo vois
Se on kuin vanhan kuvan päälle tehty taulu
Se esittää vain itseään
Enkä tahdo katsoo sitäkään/

Pieni, merkityksetön, Minä.

Mietin jatkuvasti
Mitä, miten ja missä teen
Olen uppoutunut pääni sisään
Mun kalloni on lasia jos mä uskon niin

Ja jos mä heilahtaisin näyttävästi
Ohi ihmismassojen
Ne kaikki päättäis "hei lahdataan toi!"

Nautin auringosta ulkona

Pidättelen päätäni kuin kultakalamaljaa
Enkä uimahallissa näytä mun kaljamahaa

Tekeminen aiheuttaa tekemistä
Tekemättömyys toimii yhtälailla minua vastaan

Mikset vaan tee näin "nokun mä näin et joku vois sen nähdä kun mä epäonnistun"

Taas vaihteeksi oikeatakin asiaa

Ne puhuvat, soivat ja ovat elossa. Jotkin niistä. Aika lyhyen oikean tekstipostauksenkin on joskus.

Teen levyä. Musiikki- ja puhekollaasia. Kolinaa, kohinaa ja pauketta. Sointia, harmoniaa ja kauneutta. Hulluutta.

Musikaalisesti toivon polveilevaa ja terävää lopputulosta. Jotkin melodiat laskeutuvat korkeuksista korviin, toiset kasvavat maasta tueksi nuokkuvalle päällesi. Sanoitukset ovat mitä ovat. Pyrin kuvaamaan aidosti ja juuri sopivalla korniudella sekä noloista, huvittavista että koskettavista elämänaloista. Melankoliset kappaleet reunustavat mielipuolisia perseilyläikkiä.

Näin minä sen näkisin.

Griegiä on tullut kuunneltua. Se on surullista mutta lohdullista musiikkia. Mikä muu on surullista ja lohdullista?

Katsotaan huhtikuussa mitä levystä tuli.

Maailma on värikäs ja minä kameleontti

Kerroit mulle kerran
Minun pitäis olla mustavalkoisempi

Maailma on värikäs
Ja mä myötäilen sen nyansseja

Haluut et oon sinun
Tai en ole ollenkaan

Et tajuu en oo susta
Riippuvainen niinkuin sä väität et sä oot

En tiedä mitä haluut
Puhutko sä totta
En tiedä miten muut
Sulle vastais

En uskalla sua satuttaa
Vaik en haluis sun kaa ; ollakkaan
En tiedä miten muut
Sulle laulais

Tunnetko sä miten
Tän ilman maku muuttuu
Tää hiki vaihtuu suolaveden
Kuivaan katkuun

Aristavat silmäluomet
Ja kuiva tunne puuttuu
Lakana sun ihollesi
Kiinni tarttuu

Voista veistetty

Mitähän se aattelee minusta
Mitähän se aattelee meistä
Mitähän se aattelee siitä jos laittaa sweet-chili -kastiketta jokaiseen ruokaan
Luuletko että se on ajatellut mua yhtään

Mitähän se ajattelee minusta
Mitähän mä ajattelen sinusta
Mitähän se aattelee seksistä jossa jossa sen partneri katsoo aktia sivusta
Luuletko että se vois edes harkita yhtään?

Käyn kaikki skenaariot läpi yhä uudelleen
Ykskään niistä ei toteutuisi kuitenkaan
Voisin pyytää häntä tanssimaan
Mutten jalkoja ylös pallomerestä saa

Mitähän se aattelee minusta
Milloinhan se tajuaa meistä
Pitääköhän se mua outona jos mä nuolisin pervosti pihviveistä
Luuletko että se musta vielä piittaa

Mitähän se aattelee minusta
Miksihän se nuolee veistä
Outoa on en selvinpäin myöntäs mutta pelkään et alkaa jo seistä
Luuletko, et sen huomaa jos yrittäisin seistä

Käyn kaikki skenaariot läpi yhä uudelleen
Ykskään niistä ei toteutuisi kuitenkaan
Voisin pyytää häntä tanssimaan
Mutten jalkoja ylös pallomerestä saa

Mä olen lapsi ikuinen
Sä olet kuin jo aikuinen
Et tietää saa, suakin voi rakastaa

Mä olen kömpelö olento
Sä olet herkkä perhosenlento
Et tietää saa, suakin voi rakastaa