Ikkunasta illan valo kultasi
liekkimeren kalpealle ihollesi
sinun jo nukkuessasi
Silitin, luonnonruskeita hiuksiasi
kuin aallot laskivat ne rantaan hartioillesi
laskin kuinka monta laski ohitsesi
Me vain täällä kulumme, ei aika
aika varma kulustamme olen
muistot ovat aina ei ne mennyttä siis oo
ja sinun vierelläsi, niissä elän uudelleen
Muistatko ensimmäisen eväsretkesi
lähdit lähimmäiseen puistikkoon
kerroit minulle sen vähän kännissä
Minä taas sain jo polkupyörän
kun sinä nousit pystyyn seisomaan
kuvat molemmista ovat yhä tallella
Me vain täällä kulumme, ei aika
aika varma kulustamme olen
muistot ovat aina ei ne mennyttä siis oo
ja sinun vierelläsi, niissä elän uudelleen
