"Ei-kenenkään-maalla ruusun nään, se ihana ruusu on..."
Se kasvaa ylös maasta, ympärillään lohduton
Otan siitä kuvan, ennen kuin taas multaa päälle lentää
Ja se räjähtää kuin lasi avaruuteen
Jossakin mun unissani lämmin vesi pauhaa
Ja vihdoinkin kun kolibrit mut jättäneet on rauhaan
Kerään sen ruusun sirpaleita maasta jaloistani
Ja liimaan niistä sulle uuden
Palaaminen kaukomatkoilta on perin kummallista
Se on aina vaan niin tuttua ja haikeaa
Juoksuhaudoissa tuntuu että pahemmin liejuun nyt uppoaa
Kuin vähän aiemmin
"Ei-kenenkään-maalla ruusun nään, se ihana ruusu on..."
Se ruusu taidat olla sinä
Kun nyt olen ympäriltäs kaiken hävittänyt
Niin, pakko myöntää, se olin minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti