lauantai 23. marraskuuta 2019

Ötökkähotelli

Kahvi kiitos,

takaraivossa paine eteenpäin

En tarvi kuittia kiitos

Lumen painon alla taivun eteenpäin

Taivun huomaamatta alas

Minusta tulee kuin jousi

Joka kevään tullen antaa periksi ennen kuin nuoli sen jättää

Ja yhtäkkiä siitä kerran haljenneesta rungosta kasvaa uusi runko, ylös mutta hieman sivuun

Vanhan rungon päällä istuu lapsi joka on sinne mummon avulla kiivennyt

Lapsella on eväät mukana ja hän nauraa

Hän ei aio tulla alas vaikka kutsun

Lapsen alla näen minun vanhan ruumiini

Lapsi näyttää minulta, mutta ei ole aivan minun

Ruumis näyttää minulta, mutta ei ole aivan minun

Ja tälle lapselle olen rannan ajopuu, olen ötökkähotelli

Olen rannan ajopuu, olen ötökkähotelli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti