perjantai 22. heinäkuuta 2016

Nuku pois hyvä darra

Toivoisin voivani nukkua pois
vain herätäkseni uudelleen vasta puoli kaksi

Kaikkea on mahdollista tehdä
mutta mihinkään en kykene, paitsi

Turha istuminen, pohtiminen, mutina
ja luulosairaan oireet luen yhä uudestaan

En ole
Jos olen, niin kuolen
Jos kuolen, olen muiden tasolla

En usko olevani muita parempi
silti olen väärinymmärretty

Osin oma syyni
olenhan usein turvautunut itseironiaan

Ystävä sanoi että
sähän pidät kun sun mielipiteitä pilkataan

En pidä, mutta olet yhä ystäväni

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kuusi

1.
Turha mielipide
pidä se
pidä mielesi
Parempi se kuin toisen mieli
älä kerro omaasi toisille
kuusiaitani
pidän sen
koska se pitää
napurini, pälvikaljun loitolla
toimeentulotukeni ei tue
toimeentuloa toisten kanssa
Ainoa mihin oon tullut on mun isäni
ja lavuaari
jos joskus tarvitset kontaktia tule minulta kysymään siitä
Joku täällä levittää tautejaan
Kuka kukasta kukkaan kakkii?
2.
Mikä hyöty on rakkaudesta
jos sitä ei voi hyväksi käyttää
saa rakastaa ja ihastua
mutta tyhmältä se näyttää
kun ei saa aikaan mitään
ja se liitto hajoaa
Ei lapsia, ei koiraa
tyhjään arkeen vajoaa
kuinka moni meistä viettää
elämänsä yhden kanssa?
ei kukaan itse täytyy
löytää valonkantajansa
oletko jo taivaassa vai
vielä jalat maassa
kun rakkauslaulut kertoo
elämästä taikamaassa
Vedän sienii!
Vedän sienii!
Mun todellisuus kääntyy
vielä kahdesti mun päässä
en tiedä miten olla
jäädyn säässä kuin säässä
poistomyyntitavaroista
sisustuksen kasaan
ja mikroruoan lasken pahvilaatikoiden varaan
3.
Kiitos kaikesta, mutta minun on mentävä
minä tahtoisin pois
Tahdon pyytää anteeksi, niin kauniisti kun voin
Mutten osaa, puhua, tunteilla
Miten lauluissa se näyttää musta-valkoiselta?
Voisitko sen viivan veteen piirtää
Kun myrsky pyyhkii peilin en enää sua nää
Jään yksin, minun kanssani
jään yksin minun kanssani
jään yksin sinun kanssasi
niin jään
En sinun tahdo olevan yksin, mäkin pelkään menettää
en tahdo että peili kääntää valos takaisin
Kun kävelit, sä täytit kerrostalohuoneiston
kun kävelit, ja sään näytit
minä olin huoleton
Nyt ulkona sataa, on kiiltävä maa
Jään yksin minun kanssani
Näen penkillä puun suojassa oman
varjoni
Jään yksin sinun kanssasi
4.
Katson sinun kuviis
katson niin tarkkaan että muistan missä
luomet muodostavat otavan sun kainaloosi
olet täydellinen länsimainen nainen
turtuneet ja turhat ovat plastisesti
korostetut luonteenpiirteesi
Olet joogan ammattilainen
Ammattisi on unelma-nainen
Työtäs et voi lopettaa
Ei susta enää tule kirjailijaa
Ei sua kukaan saa mutta silti sinut kaikki haluaa
Asut nebraskassa jossain talossa jossa lasiseinät tahriintuvat öljyyn joka tiistaisin, luulisin
Naapurit on avuliaita, kavereitas tuskin haittaa että palovaroitin, suoraa soittaa palomiehet paikalle
Kiiltävä ihosi karvas säännöllisesti saksittu
Ja erään arvostetun lehden skuupeissa oot jo vanha tuttu
Näytät kaiken muttet kerro mitään
5.
niin paljon turhaa saa, pois suodattaa, hälystä maan
sisäilmapiiri ongelma, homeinen tiedon pyhättö puretaan
kadotaan
mies maan päältä
elämme kaatopaikan takana, tuoksy ei meille yllä
siitä mihin niin pian tottuu, tulee pian hajuton ja mauton asia
jos kuunnellaan
voi kuulla kaiken
ja vaikka se on tiellä
se ei haittaa
esteet on raivattava
tyhjyys on esteettisesti kaunista
6.
Aamupäivän meno-paluu pohjoisesta pois
sitä katsoo vain jos vois sen ymmärtää
Muutamat on saapuneet ei tulleet jäädäkseen
Tulin ilmaisseeksi ilmaiseksi kyytiin pääsette
Lännessä kontrastina mustat pilvet on
pilvien hopeareunus punahohtoinen
Aurinko laskee vain vaaran taa
ja autossa vaara menee ohi
ja odotan seuraavaa
Matka taittuu horisonttiin, perspektiiviin
luo
tunnen surrealismin putken, pullon päähän taas mut tuo
Ajatukset keskiviivan oikealla puolella
huolella on vieras pesinyt olkkariin
Ajan läpi kotipihan ruohikon
vieraat yhä täällä, käynyt mahdoton
sisko minua varten kukkia kerää
kimpussa minun on koiruohoa ja unikko




keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Onko meitä monta?

Katsos kun olen pohtinut
suorastaan vellonut päässäni
mistä tietää minkään olevan totta kun sitä aina luottaa enemmän muihin kuin itseensä

onko itsenäisyys tie valaistukseen
onko mahdollista nähdä itsensä muuten kuin toisten kautta? kumpi on oikein?

entä jos vain minä olen olemassa?

liian syvälle, liian tarkkaan
pitää tietää oikea syvyys
ilman muiden mieliä
pitää saavuttaa pysyvyys

normit vain kaukaisia heijastuksia
niin me kaikki niitä peilaamme
entä jos kaiken valon söisi
tulisiko oikeasti näkyviin

vai katoaisko olemattomaksi
mustaksi möykyksi, hylkiöksi

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Jostain on alettava

Kiire aina eteenpäin,
Ei juuri minnekään
Pienen vihjeen näin
Kuihdun jos tähän jään
Käteni sidottuna
En ilman yllä avaimeen
Yritän huutaa, puhua,
mutta taas jään satimeen
Minua ei uskota, muut eivät näe
mitä minä näen?
Merkitykset ovat selvät
Merkitykset vain minulle
Sokeudun toisten sokeudesta
Muut eivät näe silmilläni
enkä minä muiden
Jään yksin
Palo sisälläin
Puran lämpöni herkästi syttyvään
melkein toivon, syttykää
Kun kostea syttyy, palaa se savuten ja pitkään
Kytee ja jättää jälkeensä vain tuhkaa, ei hyödyksi sekään
Toivon vain että tuli leviää, ja löydän kuivaa maata,
Voin kaskeksi sen polttaa, ja rauhassa käydä maaten
ja keväällä uutta ehompana palaa, kasvu ja elo luontoon.
Kun jotain aina etsii, ei sitä aina tiedä löytäneensä
En tiedä onko etsimäni totta, mutta tiedän matkan olevan sen päätä tärkeämpi

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Alkuja ja loppuja

Kevään tulva koskee muitakin kuin jokia.
Kevään se jokin tulvii yli äyräittensä vapun tienoilla
Joku odottaa, kun toinen on jo perillä.
Kaikki ovat silti tavalla tai toisella innoissaan.
Uusia lupauksia tehdään eikä kevyt kevätilma tukahduta kenenkään toiveita.
Vesilinnut pärskivät, ihmisten tavoin, autuaan tietämättöminä kesänjälkeisestä sorsastuskaudesta. Kevät on myös flunssan aikaa.
Minäkin olen innoissani. En missään tapauksessa ulospäin. Haluan tehdä kaikkea mitä minulle tarjoutuu, ja turhaudun koska fyysinen olemukseni kykenee siihen vain iltaisissa kuvitelmissani.
Tutkisin historiaa. Ei minusta kyllä ikinä historian tutkijaa tule, joten keskityn vain musiikkiin. Ei musiikillakaan elantoa kovin helposti saa mutta olen valmis ottamaan sen riskin.
Sen ja kirjoittamisen lisäksi voin kuvitella tekeväni vain liukuhihnatötä. Jääpähän aikaa ajatuksille. Se on tylsyyttä josta voin nauttia.
Olenkohan huono ihminen. En juuri ikinä sano mitään merkityksellistä. En edes sano mitä ajattelen.
Olen kuin kaksi eri henkilöä. Toinen heistä on harvalle tuttu ja useimmille etäinen, ja toista ei tunne edes ensimäinen.
Selittämättömiä ajatuksia ja tunteita. Ajatuksiani ei voi pukea sanoiksi sen enempää kuin monimutkaisia tunteitakaan.
Tarkoitan siis oikeasti pukea sanoiksi. On kuin yrittäisi maalata musiikkia, jolloin kaikki vain valitsisivat lempivärinsä eikä yksikään kuvaus juuri pätisi toisille ihmisille.
Ei kai minussa ole mitään järkeä. Olen kerran puhunut totta asioista. Unissani.